Skotlannissa tehty uusi laaja tutkimus tarjoaa ratkaisevan tärkeää tietoa opioidiriippuvuu***** liittyvistä itsemurhariskeistä ja korostaa opioidiagonistihoidon (OAT) hengenpelastavia mahdollisuuksia. Tutkijat analysoivat vuosina 2011-2020 tietoja yli 46 000 henkilöstä, jotka saivat vähintään yhden reseptin metadoni- tai buprenorfiinipohjaista hoitoa. Heidän havaintonsa osoittavat, että OAT-hoitoa saavien henkilöiden itsemurhaluvut ovat huomattavasti alhaisemmat, mikä korostaa hoidon jatkuvan saatavuuden tärkeyttä Skotlannin pahenevan huumekriisin keskellä.
Glasgow Caledonian Universityn Rosalyn Fraserin ja Andrew McAuleyn johtaman työryhmän tekemässä tutkimuksessa havaittiin, että opioidiriippuvaisten itsemurhien määrä on edelleen seitsemän kertaa korkeampi kuin väestössä yleensä. Hoidolla oli kuitenkin huomattava ero: aktiivisesti opioidihoitoa saavilla henkilöillä oli kolme kertaa pienempi todennäköisyys kuolla itsemurhaan kuin hoidon keskeyttäneillä. Tämä suojavaikutus säilyi huolimatta huumekuolemien lisääntymisestä samana ajanjaksona.
Tutkimus on erityisen tärkeä, kun otetaan huomioon Skotlannin paheneva huumekriisi. Huumekuolemat ovat yli kaksinkertaistuneet maassa viime vuosikymmenen aikana, ja maan opioidikuolemien määrä on yksi maailman korkeimmista. Tutkimuksessa kuitenkin havaittiin, että huumekuolemien lisääntyessä opioidien käyttäjien itsemurhien määrä on tasaisesti laskenut. Tämä viittaa siihen, että hoito-ohjelmat eivät ainoastaan lievennä yliannostuksen riskiä, vaan niillä on myös ratkaiseva merkitys mielenterveystulosten kannalta.
Maailman terveysjärjestö on tunnustanut opioidihoidon, johon tyypillisesti kuuluu metadonin tai buprenorfiinin kaltaisia lääkkeitä, keskeiseksi toimenpiteeksi opioidiriippuvuuden hoidossa. Hoito vakauttaa yksilöitä vähentämällä vieroitusoireita ja hillitsemällä mielihaluja, mikä tutkijoiden mukaan voi vähentää psykologista ahdistusta ja edistää vakauden tunnetta. Lisäksi osallistuminen OAT-ohjelmiin tarjoaa ihmisille portin muihin kriittisiin tukipalveluihin, kuten mielenterveyspalveluihin ja haittojen vähentämistoimiin.
Kohortin 575 kuolemantapausta todettiin itsemurhaksi, mikä vastaa 1,2 prosenttia tutkimusväestöstä. Itsemurhien määrä oli erityisen korkea ajanjaksoina, jolloin henkilöt eivät olleet OAT:n piirissä, ja se oli 3,98 itsemurhaa tuhatta henkilötyövuotta kohti. Vertailun vuoksi todettakoon, että OAT-hoitoa aktiivisesti saavien keskuudessa luku oli huomattavasti alhaisempi, 1,14/1000 henkilötyövuotta kohti. Nämä suuntaukset pysyivät samoina myös sen jälkeen, kun sukupuolen, iän ja ennestään vallitsevien mielenterveysongelmien kaltaiset tekijät oli otettu huomioon.
Mielenkiintoista on, että tutkimuksessa todettiin myös itsemurhien määrän vähenevän ajan myötä, ja raakamääräinen itsemurhakuolleisuus laski 2,57:stä 1 000 henkilötyövuotta kohti vuosina 2011-12 1,48:aan 1 000 henkilötyövuotta kohti vuosina 2019-20. Tämä lasku on ristiriidassa huumeisiin liittyvien kuolemantapausten kasvun kanssa, mikä osoittaa, että OAT saattaa olla ratkaisevan tärkeä toimenpide mielentervey***** liittyvien kuolemantapausten hillitsemisessä, vaikka huumeepidemia pahenee.
Demografisesta jaottelusta käy ilmi, että kaksi kolmasosaa osallistujista oli miehiä, ja lähes puolet oli tutkimuksen alkaessa alle 35-vuotiaita. Valtaosa kohortista oli kotoisin Skotlannin sosioekonomisesti köyhimmiltä alueilta, mikä vastaa laajempaa käsitystä siitä, että köyhyys on keskeinen tekijä sekä päihteiden käytön että itsemurhien taustalla.
Huolimatta OAT:n myönteisestä vaikutuksesta tutkimuksen tekijät varoittavat, että hoidon esteet ovat edelleen olemassa. Hoidon keskeyttäminen - johtuipa se sitten henkilökohtaisista, systeemisistä tai taloudellisista syistä - jättää yksilöt haavoittuviksi. Aiemmissa tutkimuksissa on todettu, että ensimmäiset viikot OAT-hoidon lopettamisen jälkeen ovat erityisen vaarallisia, ja itsemurha- ja yliannostusriski on suurimmillaan tänä aikana. Tulokset korostavat jatkuvan tuen tarvetta, jotta varmistetaan, että henkilöt pysyvät hoidossa mukana.
Tutkijat myöntävät, että heidän työssään on joitakin rajoituksia, kuten mahdolliset epätarkkuudet itsemurhien luokittelussa ja haasteet, jotka liittyvät hoitoon sitoutumisen tarkkaan mittaamiseen. He kuitenkin korostavat, että kokonaisnäyttö tukee vahvasti OAT:n merkitystä itsemurhariskin vähentämisessä.
Tutkimuksen johtopäätökset tarjoavat tärkeitä oppeja poliittisille päättäjille. Kun Skotlanti kamppailee opioidikuolemien aiheuttaman kansanterveydellisen hätätilan***** kanssa, OAT-ohjelmien laajentaminen ja niiden esteiden poistaminen, jotka estävät pysyvän sitoutumisen, ovat avainasemassa. Lisäksi tarvitaan kohdennettuja itsemurhien ehkäisytoimia opioidiriippuvaisille henkilöille, erityisesti niille, jotka ovat aiemmin vahingoittaneet itseään tai sairastaneet mielenterveysongelmia.
Tämä tutkimus muistuttaa painokkaasti siitä, että opioidiagonistihoito on enemmän kuin pelkkä yliannostusten ehkäisykeino - se toimii myös pelastusrenkaana itsemurhavaarassa oleville henkilöille. Huumausainekuolemien lisääntyessä edelleen, opioidihoitojen ja muiden tukipalvelujen saatavuuden varmistaminen on jatkossakin ratkaisevan tärkeä strategia sekä ihmishenkien että henkisen hyvinvoinnin turvaamiseksi Skotlannissa ja muualla.
Koko tutkimus on saatavilla tästä linkistä: https://doi.org/10.1111/add.16680 (clearnet).
Jos olet kiinnostunut tällaisista julkaisuista, reagoi ja jätä kommentteja. Tämä on minulle merkki jatkaa.
